Minkä ikäinen on seniori?

Seniori – ikä vai elämänvaihe?

Suomalaisessa yhteiskunnassa 72-vuotias ikäraja on usein liitetty seniori- ja ikäihmisen käsitteisiin. Vanhustyön keskusliiton mukaan tämä ikäraja on yleinen ja toimii usein käytännönläheisenä viitekehyksenä keskustellessa vanhuudesta ja sen mukanaan tuomista haasteista ja mahdollisuuksista. Sillä on selkeä merkitys esimerkiksi palvelujen järjestämisessä ja ikäihmisten tarpeiden tunnistamisessa. Kuitenkin, ja tämä on usein aliarvioitu asia, 72-vuotias ikäraja ei kuvaa kaikkia vanhuuden monimuotoisia kokemuksia.

Vaikka 72-vuotiaana määritelty seniori-ikä on yleisesti hyväksytty ja kätevä, se ei voi kattaa ihmisen elämän monimuotoista ja yksilöllistä polkua. Yksilölliset kokemukset vanhuudesta vaihtelevat laaja-alaisesti. Terveyden, elintapojen, sosiaalisten suhteiden ja henkisen asenteen vaikutus ikääntymiseen ovat keskeisiä tekijöitä. Eräs 70-vuotias voi kokea itsensä fyysisesti ja henkisesti aktiivisena ja itsenäisenä, kun toinen 72-vuotias saattaa tarvitse enemmän tukea ja apua arjen pyörittämisessä. Elämänkokemus, perhesuhteet ja asuminen sekä sosiaaliset verkostot vaikuttavat merkittävästi siihen, miten jokainen yksilö kokee ja elää vanhuutta.

Siksi 72-vuotiaan ikärajan sijaan on tärkeää keskittyä yksilöllisten tarpeiden ja kokemusten tunnistamiseen ja huomioimiseen. Senioreiden tarpeet vaihtelevat merkittävästi, ja palvelut sekä tuki tulisi suunnitella vastaamaan tähän vaihteluun. 72-vuotias ei ole pelkkä ikäluokka, vaan elämänvaihe, jolla on omat haasteensa ja mahdollisuutensa.

Senioreiden monimuotoisuus ei ole vain yksittäisyyden asia, vaan se tuo esiin myös yhteiskunnan velvollisuuden huomioida vanhuuden monimuotoisuus. Yhteiskunta hyötyy, kun se luo avoimia ja tukea tarjoavia rakenteita, joiden avulla jokainen seniori voi kokea vanhuuden omilla ehdoillaan. Tässä mielessä vanhuuteen liittyvän keskustelun ja toimintojen tulisi perustua enemmän yksilöllisiin tarpeisiin ja kokemuksiin kuin vain ikäluokkaan.