Milloin pilkku laitetaan?

Pilkkuviidakko kesytettynä: Milloin se pieni koukero oikein kuuluu?

Pilkku, tuo pieni, mutta piinaava välimerkki, aiheuttaa harmaita hiuksia monelle kirjoittajalle. Sen tehtävä on selkeyttää tekstiä ja ohjata lukijaa, mutta liian usein se tuntuu piileskelevän sääntöviidakossa. Unohda ulkoa opettelu – tässä artikkelissa pilkkuja lähestytään rakenteellisesti ja ymmärtäen, jolloin päätöksenteko helpottuu huomattavasti.

Peruslähtökohta: Pilkku erottaa ja jäsentää.

Yleisohje on, että pilkku erottaa virkkeiden eri osia toisistaan. Se on kuin hengähdystauko, joka auttaa lukijaa hahmottamaan lauseen sisällön. Mutta miten tiedämme, mitkä osat tarvitsevat erottavan pilkun?

Pää- ja sivulauseet: Klassinen pilkun paikka.

Yksi pilkun yleisimmistä paikoista on pää- ja sivulauseiden välissä. Sivulause alkaa usein alistuskonjunktiolla (kuten että, koska, jos, vaikka).

Esimerkki: ”Hän sanoi, että tulee myöhään.”

Luettelot ja sarjat: Pilkku pitää järjestyksen.

Pilkku pitää huolen siitä, että luettelot ja sarjat pysyvät selkeinä.

Esimerkki: ”Ostin kaupasta maitoa, leipää, juustoa ja hedelmiä.”

Huudahdukset ja lisäykset: Pilkku tuo selkeyttä.

Huudahduksen jälkeinen pilkku on peruskauraa, samoin kuin lisäyksiä erottavat pilkut.

Esimerkki: ”Hei, miten menee?”
Esimerkki: ”Hän, tuttu kasvo, hymyili minulle.”

Rinnastuskonjunktiot: Se kiistanalainen “ja”.

Rinnastuskonjunktiot (kuten ja, sekä, tai, mutta sekä negatiivinen eikä) yhdistävät yleensä samanarvoisia lauseita tai lauseenosia. Tässä kohtaa moni menee vikaan.

Milloin pilkku JA:n ETEEN laitetaan?

Perussääntö on, että pilkkua ei yleensä laiteta päälausetta ja päälausetta yhdistävän JA-sanan eteen.

Esimerkki: ”Aurinko paistoi ja linnut lauloivat.” (Oikein)

Poikkeuksia on kuitenkin:

1. Jos lauseet ovat pitkiä ja monimutkaisia, pilkku voi selkeyttää. Ajattele pilkkua apuvälineenä, ei pakollisena kirouksena. Jos ilman pilkkua lukija joutuu pysähtymään ja miettimään, on pilkku paikallaan.

2. Jos lauseet ovat rakenteellisesti erilaisia. Esimerkiksi, jos toisessa lauseessa on jokin lisätieto tai sivulause, pilkku voi olla tarpeen.

3. Jos pilkku korostaa lauseiden erillisyyttä tai luo tahallista rytmiä. Tätä käytetään usein kaunokirjallisuudessa.

4. Jos ja-sana yhdistää luettelon viimeiset kaksi elementtiä. Esimerkiksi, “Ostin leipää, maitoa ja juustoa.” Tässä pilkku on usein tyylikysymys, mutta se voi tuoda selkeyttä, erityisesti jos luettelon elementit ovat monimutkaisia.

Milloin pilkku EIKÄ:n ETEEN laitetaan?

Samat periaatteet pätevät eikä -sanaan kuin ja -sanaan. Perussääntö on, että pilkkua ei tarvita, jos eikä yhdistää kahta päälausetta. Poikkeuksia ovat samat kuin yllä mainitut.

Tärkein neuvo: Harkitse aina kokonaisuutta.

Pilkku ei ole itsetarkoitus, vaan työkalu selkeyttää tekstiä. Lue teksti ääneen. Jos lause tuntuu sekavalta ilman pilkkua, laita se. Jos pilkku tuntuu turhalta tai hidastavan lukemista, jätä se pois. Harkinta ja kokonaisuuden ymmärtäminen ovat avainasemassa.

Harjoitus tekee mestarin.

Paras tapa oppia pilkkusäännöt on harjoitella. Kirjoita paljon, lue huolellisesti ja kiinnitä huomiota siihen, miten ammattikirjoittajat käyttävät pilkkuja. Älä pelkää tehdä virheitä, sillä niistä oppii parhaiten!

#Kielioppi#Laadinta#Pilkku