Missä murteessa sanotaan myö?

0 näyttökertaa

Myö-muoto on tyypillinen itämurteille ja esiintyy lisäksi kaakkoishämäläismurteissa, joissa se usein taipuu myä-muotoon. Vaikka me-muoto on pääasiassa länsimurteiden piirre, sitä tavataan myös itämurteissa Keuruun–Evijärven alueella sekä Kainuussa. Murteiden levinneisyys on monimuotoinen ja alueelliset erot näkyvät selvästi pronominien käytössä.

Palaute 0 tykkäykset

Myö, myä vai me? Pronominin monimuotoinen maailma Suomen murteissa

Suomen kielen rikkaus piilee paitsi sanastossa, myös murteiden vivahteissa. Yksi kiehtova esimerkki tästä on persoonapronominin me monimuotoisuus. Missä päin Suomea sitten kuulee myö-muodon ja miten se eroaa muista variaatioista?

Myö on tunnusomainen itämurteille. Ajatellaan vaikkapa savolaista tarinankertojaa, jonka puheesta myö pulppuaa luontevasti. Mielenkiintoista on, että itämurteiden sisälläkin on vivahteita. Kaakkoishämäläismurteissa myö esiintyy usein myä-muodossa, mikä tuo oman lisänsä kielenkirjoon. Tämä pieni, mutta merkittävä ero osoittaa, kuinka tarkasti murre voi paikallistaa puhujansa.

Vaikka me-muoto mielletään usein länsimurteiden ominaispiirteeksi, sen levinneisyys ei ole aivan niin yksinkertainen. Se ylittää murrerajat ja ulottuu yllättävillekin alueille. Keuruulta Evijärvelle ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Kainuussa kuuleekin me-muotoa, vaikka nämä alueet sijaitsevat itämurteiden alueella. Tämä osoittaa murteiden dynaamisen luonteen ja sen, kuinka ne voivat limittyä ja lainata piirteitä toisiltaan.

Murteiden tutkiminen paljastaa kielemme kiehtovan historian ja sen, kuinka kieli on muuttunut ja muokkautunut aikojen saatossa. Pronominien käyttö, kuten myö, myä ja me, tarjoaa arvokkaan ikkunan menneisyyteen ja osoittaa, että kieli on jatkuvassa muutoksessa ja vuorovaikutuksessa. Vaikka kirjakieli pyrkii yhtenäisyyteen, murteet säilyttävät oman ainutlaatuisen ilmaisuvoimansa ja identiteettinsä. Ne kertovat tarinoita paikallisuudesta, yhteisöllisyydestä ja kielen elinvoimaisuudesta.