Kuka päättää muistisairaan hoidosta?

Kuka päättää muistisairaan hoidosta? Itsemääräämisoikeus, edunvalvonta ja vastuu

Muistisairaus tuo mukanaan monia haasteita niin sairastuneelle itselleen kuin hänen läheisilleenkin. Yksi keskeisimmistä pohdittavista kysymyksistä on, kuka lopulta päättää muistisairaan henkilön hoidosta, ja millä perusteilla päätökset tehdään. Juristi Anja Karvonen-Kälkäjän huomautus muistuttaa, että pelkkä läheinen suhde ei automaattisesti oikeuta tekemään päätöksiä toisen puolesta.

Itsemääräämisoikeus on perusta

Lähtökohtaisesti jokaisella ihmisellä, myös muistisairaalla, on oikeus päättää omasta hoidostaan. Tämä itsemääräämisoikeus on perustuslaillinen oikeus, ja se on voimassa niin kauan kuin henkilö kykenee ymmärtämään päätösten merkityksen ja niiden seuraukset. Muistisairaus ei siis automaattisesti vie tätä oikeutta pois.

Potilaan kyky päättää omasta hoidostaan arvioidaan yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Lääkärin tai hoitohenkilökunnan on selvitettävä, ymmärtääkö potilas hänelle ehdotettavat hoitovaihtoehdot, niiden hyödyt ja haitat, sekä kykeneekö hän ilmaisemaan oman tahtonsa. Jos potilas pystyy tähän, hänen toiveitaan on ensisijaisesti kunnioitettava.

Milloin omaiset voivat päättää?

Omaisten rooli korostuu tilanteissa, joissa muistisairas henkilö ei enää kykene tekemään itsenäisiä päätöksiä. Tällöin tärkeintä on toimia hänen etunsa mukaisesti ja pyrkiä selvittämään, mitkä olisivat olleet hänen omat toiveensa, jos hän olisi kyennyt niitä ilmaisemaan.

Omaisilla on oikeus saada tietoa potilaan tilasta ja hoitovaihtoehdoista, mutta heillä ei ole automaattista päätösvaltaa, ellei heillä ole laillista valtuutusta. Tällaisia valtuutuksia ovat:

• Edunvalvontavaltakirja: Henkilö on etukäteen laatinut valtakirjan, jossa nimeää edunvalvojan ja määrittelee, mitä asioita tämä saa hoitaa. Tämä on tehokas tapa varmistaa, että omat toiveet toteutuvat, jos myöhemmin ei itse kykene päättämään asioistaan.
• Edunvalvonta: Jos edunvalvontavaltakirjaa ei ole, Digi- ja väestötietovirasto voi määrätä edunvalvojan. Edunvalvoja voi olla omainen, läheinen tai joku ulkopuolinen. Edunvalvoja toimii päämiehensä edun mukaisesti ja tekee päätöksiä, joita päämies ei itse enää kykene tekemään. Edunvalvoja ei kuitenkaan voi tehdä kaikkia päätöksiä, vaan osa vaatii Digi- ja väestötietoviraston luvan.

Lääkärin vastuu ja hoitotahto

Vaikka omaisilla olisi laillinen valtuutus, lääkärillä on aina viime kädessä vastuu hoitopäätöksistä. Lääkäri arvioi potilaan terveydentilan ja tekee hoitosuunnitelman, jossa otetaan huomioon potilaan ja edunvalvojan toiveet.

On myös tärkeää huomioida hoitotahto. Hoitotahto on potilaan kirjallinen tai suullinen ilmaisu, jossa hän kertoo omia toiveitaan tulevaa hoitoa koskien. Vaikka hoitotahto ei ole juridisesti sitova, se on lääkärille erittäin tärkeä ohjenuora, ja sitä pyritään noudattamaan mahdollisuuksien mukaan.

Konfliktitilanteet ja sovittelu

Joskus omaisten ja lääkärin näkemykset potilaan hoidosta voivat olla ristiriidassa. Tällöin on tärkeää pyrkiä keskusteluun ja löytämään ratkaisu, joka on potilaan edun mukainen. Usein sovittelu ja eri osapuolten näkemysten kuunteleminen auttaa pääsemään yhteisymmärrykseen.

Yhteenveto

Muistisairaan henkilön hoidosta päättäminen on monimutkainen prosessi, jossa on otettava huomioon useita tekijöitä. Keskiössä on aina potilaan itsemääräämisoikeus ja hänen etunsa. On tärkeää, että omaiset ovat tietoisia omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, ja että he toimivat yhteistyössä lääkärin ja hoitohenkilökunnan kanssa potilaan parhaaksi. Ennakointi, kuten edunvalvontavaltakirjan laatiminen, voi helpottaa päätöksentekoa myöhemmin.