Kuka saa päättää hoidosta?

Kuka päättää hoidosta? Navigointi potilaan oikeuksien ja lääketieteellisen asiantuntemuksen välillä.

Kysymys siitä, kuka päättää hoidosta, on monimutkainen ja herättää usein pohdintaa potilaan itsemääräämisoikeuden ja lääketieteellisen asiantuntemuksen välisestä suhteesta. Vaikka perusperiaatteet ovatkin melko selkeät, käytännön tilanteet voivat olla hyvinkin vivahteikkaita. Usein toistettu lause “Lopullinen päätösvalta hoidosta on aina lääkärillä” yksinkertaistaa asiaa liikaa, eikä ota huomioon potilaan keskeistä roolia hoitopäätöksissä.

Lääkärin asiantuntemus ja vastuu:

Lääkärin tehtävä on arvioida potilaan terveydentila, diagnosoida sairaudet ja ehdottaa lääketieteellisesti perusteltuja hoitovaihtoehtoja. Lääkäri pohjaa päätöksensä vankkaan lääketieteelliseen tietoon, tutkimuksiin ja kokemukseen. Hänellä on vastuu potilaan hyvinvoinnista ja hän pyrkii aina valitsemaan parhaan mahdollisen hoitopolun.

Potilaan oikeudet ja itsemääräämisoikeus:

Potilaalla on Suomessa perustuslaillinen oikeus itsemääräämisoikeuteen. Tämä tarkoittaa, että potilaalla on oikeus saada tietoa omasta terveydentilastaan, eri hoitovaihtoehdoista, niiden hyödyistä ja riskeistä, sekä oikeus päättää, mitä hoitoja hänelle annetaan. Potilaalla on myös oikeus kieltäytyä hoidosta, vaikka lääkäri sitä suosittelisi.

Yhteistyö on avain:

Todellisuudessa hoitopäätökset tulisi nähdä yhteistyöprosessina lääkärin ja potilaan välillä. Lääkäri tarjoaa asiantuntemuksensa ja potilas tuo pöytään omat arvonsa, toiveensa ja elämäntilanteensa. Hyvä hoitosuhde perustuu avoimeen kommunikaatioon, jossa potilas tuntee olevansa kuultu ja ymmärretty.

Milloin potilaan kieltäytyminen voi olla ongelmallista?

Vaikka potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, tilanne voi olla monimutkainen, jos kieltäytyminen vaarantaa potilaan terveyden vakavasti. Lääkärin on tällöin selvitettävä kieltäytymisen syyt, tarjottava lisätietoa ja pyrkiä vakuuttamaan potilas hoidon tarpeellisuudesta. Joissain äärimmäisissä tapauksissa, esimerkiksi silloin kun potilas on kykenemätön tekemään rationaalisia päätöksiä (esim. tajuttomuus, vakava psyykkinen sairaus), voidaan hoidosta päättää potilaan edun mukaisesti, vaikka hän ei pystyisi antamaan siihen suostumustaan. Tällöin noudatetaan erityisiä säädöksiä ja menettelytapoja.

Potilaan toiveet vs. Lääketieteelliset realiteetit:

Potilaalla on oikeus ilmaista toiveita tiettyjen hoitojen suhteen, mutta hän ei voi vaatia hoitoja, jotka eivät ole lääketieteellisesti perusteltuja tai jopa haitallisia. Lääkäri ei voi suorittaa hoitoja, jotka ovat ristiriidassa lääketieteellisten periaatteiden tai eettisten ohjeiden kanssa. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että lääkäri selittää potilaalle, miksi tietty hoito ei ole suositeltava ja tarjoaa vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Yhteenveto:

Vaikka lääkärillä on suuri vastuu hoitopäätöksissä, potilaan rooli on keskeinen. Potilaan itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa ja hänelle tulee tarjota kaikki tarvittava tieto, jotta hän voi osallistua aktiivisesti hoitopäätöksiin. Loppujen lopuksi paras hoito syntyy yhteistyössä, jossa lääkärin asiantuntemus ja potilaan omat arvot yhdistyvät. Tavoitteena on aina löytää potilaan hyvinvoinnin kannalta paras ratkaisu.

Lisäpohdittavaa:

• Kuinka potilaan heikko sosioekonominen asema tai kielitaito voi vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa osallistua hoitopäätöksiin?
• Miten lääkärit voivat parantaa kommunikaatiota potilaiden kanssa, jotta he tuntevat olevansa paremmin informoituja ja osallisempia hoitopäätöksissä?
• Millaisia resursseja on saatavilla potilaille, jotka haluavat lisätietoa omasta sairaudestaan ja hoitovaihtoehdoistaan?