Millä perusteella voi saada toimeentulotukea?

Toimeentulotuki: Viimeinen turvaverkko silloin, kun omat resurssit eivät riitä

Toimeentulotuki on Suomen sosiaaliturvajärjestelmän viimeinen turvaverkko, jonka tarkoituksena on varmistaa jokaisen Suomessa pysyvästi asuvan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän perusedellytykset. Toisin kuin monet muut sosiaalietuudet, toimeentulotuki on tarveharkintainen, mikä tarkoittaa, että tuen myöntäminen perustuu yksilölliseen arvioon henkilön tai perheen taloudellisesta tilanteesta.

Usein puhutaan siitä, että toimeentulotukea voi saada, jos “tulot ja varallisuus eivät riitä”. Tämä on totta, mutta todellisuus on monisyisempi ja arviointiin vaikuttavat monet tekijät. Tässä artikkelissa avataan tarkemmin, millä perusteella toimeentulotukea voi saada, painottaen näkökulmia, joita usein ei tuoda esiin samalla tavalla.

Keskeiset peruselementit:

• Pysyvä asuminen Suomessa: Tärkein edellytys on, että hakija asuu pysyvästi Suomessa. Tämä ei välttämättä tarkoita Suomen kansalaisuutta, vaan oleskeluluvan perusteella oleskelua ja elämistä Suomessa.
• Taloudellinen tarve: Keskeisin peruste on kyvyttömyys vastata välttämättömistä elinkustannuksista omilla tuloilla ja varoilla.
• Viimesijaisuus: Toimeentulotuki on viimesijainen tuki. Tämä tarkoittaa, että ennen toimeentulotuen hakemista, henkilön tulee selvittää kaikki muut mahdolliset tulonlähteet ja etuudet, kuten työttömyysetuudet, asumistuki, eläkkeet ja sairauspäiväraha.

Huomioon otettavat tulot ja varat:

Kuten mainittu, toimeentulotukea haettaessa huomioidaan kaikki hakijan ja hänen perheensä tulot ja varat. Näihin lukeutuvat:

• Palkkatulot: Bruttotulot, joista vähennetään lakisääteiset maksut (verot, sosiaaliturvamaksut).
• Etuudet: Työttömyysetuudet, asumistuki, lapsilisät, eläkkeet, opintotuki jne.
• Omaisuus: Pankkitilit, osakkeet, rahastot, arvopaperit, kiinteistöt (myös ulkomailla). Huomattavaa on, että asunnossa asumista voidaan pitää välttämättömänä, jolloin sen realisointia ei välttämättä vaadita, mutta sijoitusasunto tai loma-asunto voidaan joutua myymään.
• Elatusvelvollisuudet: Saatu elatusapu huomioidaan tulona.

Perusosa ja muut menot:

Toimeentulotuen suuruus lasketaan vertaamalla hakijan käytettävissä olevia tuloja ja varoja hänen hyväksyttäviin menoihinsa. Menot jaetaan yleisesti kahteen osaan:

• Perusosa: Tarkoitettu kattamaan jokapäiväisiä elinkustannuksia, kuten ruokaa, vaatteita, henkilökohtaista hygieniaa ja vähäisiä vapaa-ajan menoja. Perusosan määrä on laissa säädetty ja se riippuu perheen koosta ja elämäntilanteesta.
• Muut perusmenot: Näihin kuuluvat esimerkiksi kohtuulliset asumiskustannukset (vuokra, vastike, lämmitys), terveydenhuollon menot ja välttämättömät lasten päivähoitomaksut.

Tärkeää huomioida:

• Aktiivisuusvelvoite: Toimeentulotuen saajalta odotetaan aktiivisuutta oman taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Tämä voi tarkoittaa työnhakua, koulutukseen osallistumista tai muita toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään tuen tarvetta.
• Yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa: Toimeentulotuen hakeminen ja saaminen edellyttää yleensä yhteistyötä sosiaalityöntekijän kanssa. Sosiaalityöntekijä arvioi hakijan tilanteen kokonaisvaltaisesti ja auttaa tarvittaessa muiden tukimuotojen hakemisessa.
• Muutokset elämäntilanteessa: On tärkeää ilmoittaa sosiaalitoimistoon kaikista elämäntilanteen muutoksista, jotka voivat vaikuttaa toimeentulotuen tarpeeseen, kuten työllistyminen, tulojen kasvu tai muutto.

Yhteenveto:

Toimeentulotuki on tärkeä osa suomalaista sosiaaliturvaa, joka turvaa ihmisarvoisen elämän perusedellytykset niille, jotka eivät pysty niitä itse hankkimaan. Tuen saaminen edellyttää taloudellista tarvetta, pysyvää asumista Suomessa ja aktiivista pyrkimystä oman tilanteen parantamiseen. Prosessi voi olla monimutkainen, joten kannattaa olla yhteydessä sosiaalitoimistoon ja kysyä neuvoa hakemuksen tekemiseen ja oikeuksien selvittämiseen. Toimeentulotuen myöntäminen on aina yksilöllistä harkintaa, jossa huomioidaan hakijan kokonaistilanne.