Voiko työnantaja pakottaa käyttämään omaa autoa?

Työnantaja ja oma auto: Milloin auton käyttö työssä on pakollista ja milloin ei?

Työelämässä nousee säännöllisesti kysymyksiä, jotka koskevat työntekijän velvollisuuksia ja oikeuksia. Yksi näistä on kysymys oman auton käytöstä työtehtävissä. Vaikka monille auto on olennainen osa arkea, työnantajan oikeus vaatia sen käyttöä on rajallinen ja tarkasti säädelty. Tässä artikkelissa pureudumme syvällisesti tähän aiheeseen, käyden läpi työntekijän oikeudet ja työnantajan velvollisuudet, ja valottaen tilanteita, joissa oman auton käyttö on perusteltua ja milloin ei.

Pääsääntö: Työnantaja vastaa työvälineistä

Lähtökohtaisesti työnantajan on vastuussa siitä, että työntekijällä on käytössään kaikki tarvittavat työvälineet ja resurssit työtehtävien suorittamiseen. Tähän kuuluu luonnollisesti myös kuljetusväline, jos työtehtävät edellyttävät liikkumista. Tämä tarkoittaa, että työnantajan tulisi ensisijaisesti tarjota työntekijälle esimerkiksi:

• Työsuhdeauto: Yrityksen omistama tai liisaama auto, joka on tarkoitettu työkäyttöön.
• Julkinen liikenne: Jos työtehtävät voidaan suorittaa julkisilla kulkuneuvoilla, työnantaja voi korvata matkakustannukset.
• Muut kuljetusjärjestelyt: Esimerkiksi taksi tai kimppakyyti muiden työntekijöiden kanssa.

Työnantajalla ei siis ole suoraa oikeutta vaatia työntekijää hankkimaan autoa tai käyttämään omaa autoaan, ellei tästä ole erikseen sovittu työsopimuksessa tai muutoin.

Poikkeukset ja sopimukset: Milloin oman auton käyttö voi olla perusteltua?

Vaikka pääsääntö on selkeä, on olemassa tilanteita, joissa oman auton käyttö voi olla perusteltua ja jopa toivottavaa, kunhan siitä sovitaan asianmukaisesti. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi:

• Työsopimuksessa määritelty: Jos työsopimuksessa on nimenomaisesti sovittu, että työntekijä käyttää omaa autoaan työssä ja työnantaja maksaa siitä asianmukaisen korvauksen.
• Tilapäinen tarve: Poikkeuksellinen tilanne, jossa työnantajan oma kalusto ei ole käytettävissä tai työtehtävä vaatii välitöntä suorittamista ja oman auton käyttö on ainoa tai nopein vaihtoehto. Tällöinkin asiasta tulisi sopia etukäteen ja korvauksesta neuvotella.
• Työntekijän vapaaehtoinen suostumus: Jos työntekijä vapaaehtoisesti haluaa käyttää omaa autoaan työssä ja tästä sovitaan erikseen.

Kilometrikorvaukset ja muut korvaukset

Jos oman auton käyttö on sovittu, työnantajan on velvollisuus maksaa työntekijälle asianmukainen korvaus. Yleisin tapa on kilometrikorvaus, jonka suuruus määräytyy vuosittain Verohallinnon päätöksen mukaisesti. Kilometrikorvaus kattaa auton käytöstä aiheutuvat kustannukset, kuten polttoaineen, huollot, vakuutukset ja arvonalennuksen.

On tärkeää huomioida, että pelkkä kilometrikorvaus ei välttämättä riitä kattamaan kaikkia auton käytöstä aiheutuvia kuluja, erityisesti jos työntekijä joutuu ajamaan huomattavia määriä työtehtävissä. Tällöin voidaan neuvotella myös muista korvauksista, kuten päivärahoista tai kiinteästä kuukausikorvauksesta.

Mitä jos työnantaja vaatii auton käyttöä ilman korvausta?

Jos työnantaja vaatii työntekijää käyttämään omaa autoaan ilman korvausta tai kohtuullista korvausta, työntekijällä on oikeus kieltäytyä. Tällaisessa tilanteessa on suositeltavaa keskustella asiasta työnantajan kanssa ja pyrkiä löytämään ratkaisu, joka on molemmille osapuolille hyväksyttävä.

Jos neuvottelut eivät tuota tulosta, työntekijällä on mahdollisuus ottaa yhteyttä esimerkiksi ammattiliittoon tai työsuojeluviranomaiseen saadakseen apua ja neuvoja.

Yhteenveto

Työnantajalla ei ole automaattista oikeutta vaatia työntekijää käyttämään omaa autoaan työssä. Pääsääntö on, että työnantaja vastaa työvälineistä, mukaan lukien kuljetusvälineistä. Oman auton käyttö on mahdollista sopimuksen perusteella, jolloin työnantajan on maksettava asianmukainen korvaus. Jos työnantaja vaatii auton käyttöä ilman korvausta, työntekijällä on oikeus kieltäytyä.

On tärkeää, että työntekijät tuntevat oikeutensa ja ovat valmiita neuvottelemaan työnantajansa kanssa, jotta varmistetaan oikeudenmukainen ja molempia osapuolia hyödyttävä työsuhde. Läpinäkyvät sopimukset ja avoin kommunikaatio ovat avainasemassa näissä tilanteissa. Muista, että lakisääteiset oikeudet ovat aina työntekijän puolella, ja niiden noudattamista tulee vaatia.