Milloin lapsi ei ole enää taapero?

Taaperovuosien päättyminen: Milloin lapsi jättää taaperonimen taakseen?

Taaperoikä on intensiivinen ja vauhdikas vaihe lapsen kehityksessä, täynnä “ei”-huutoja, ensimmäisiä sanoja ja loputtomia tutkimusretkiä. Yleisesti hyväksytty määritelmä taaperoiälle sijoittuu noin yhden ja kolmen vuoden ikähaarukkaan. Mutta mitä tapahtuu kolmen vuoden rajapyykin jälkeen? Milloin lapsi lakkaa olemasta taapero ja siirtyy seuraavaan vaiheeseen? Vastaus tähän kysymykseen on moniulotteinen, eikä pelkkä kalenteri ratkaise asiaa.

Enemmän kuin vain ikä:

Vaikka kolme vuotta on yleinen suuntaviiva, lapsen kehitys etenee yksilöllisesti. Taaperoiästä luopuminen ei ole hetkellinen tapahtuma, vaan asteittainen prosessi. Sen sijaan, että tuijotettaisiin pelkkää syntymäpäivää, kannattaa tarkastella lapsen kehitystä kokonaisvaltaisemmin. Muutamia keskeisiä indikaattoreita, jotka viittaavat taaperoiän taakse jäämiseen, ovat:

• Kielitaito: Taaperoikäisen sanavarasto kasvaa räjähdysmäisesti. Kun lapsi alkaa muodostaa monimutkaisempia lauseita, osallistuu syvällisempiin keskusteluihin ja ymmärtää abstraktimpia käsitteitä, hän on siirtymässä eteenpäin.
• Motoriset taidot: Taapero oppii kävelemään, juoksemaan ja hyppäämään. Kun nämä perustaidot ovat hallussa ja lapsi alkaa kehittää hienomotorisia taitojaan (kuten piirtämistä ja palapelien kokoamista) sekä koordinaatiotaan, taaperoikä on väistymässä.
• Sosioemotionaalinen kehitys: Taaperoikä on itsenäistymisen aikaa, mutta se on myös aikaa oppia sosiaalisia taitoja. Kun lapsi alkaa ymmärtää paremmin muiden tunteita, leikkii rakentavasti ikätovereidensa kanssa ja kehittää kykyä säädellä omia tunteitaan, hän on valmis uusiin haasteisiin.
• Itsenäisyys: Taapero haluaa tehdä asioita itse. Kun lapsi alkaa pukea itseään (vaikka vähän kömpelösti), syö itsenäisesti ja osallistuu päivittäisiin rutiineihin oma-aloitteisesti, hän on ottamassa askelta kohti varhaislapsuutta.
• Leikki: Taaperoiden leikki on usein tutkivaa ja toistavaa. Kun leikki muuttuu mielikuvituksellisemmaksi, tarinallisemmaksi ja sääntöjen ohjaamaksi, lapsi on siirtymässä uuteen vaiheeseen.

Entä ne “ei”-huudot ja uhmaikä?

Uhmaikä kuuluu kiinteästi taaperoikään, mutta se ei katoa yhdessä yössä. Uhmakkuus voi jatkua vielä varhaislapsuudessakin, mutta sen syyt ja ilmenemismuodot muuttuvat. Lapsi oppii vähitellen ilmaisemaan pettymystään ja tarpeitaan rakentavammin.

Mitä vanhempien tulisi tehdä?

Tärkeintä on tukea lapsen kehitystä ja tarjota hänelle mahdollisuuksia kasvaa ja oppia. Kannusta lasta itsenäisyyteen, tarjoa hänelle uusia haasteita ja leikkimahdollisuuksia. Ole kärsivällinen ja ymmärtäväinen, kun lapsi kohtaa uusia tunteita ja haasteita.

Yhteenveto:

Lapsi ei lakkaa olemasta taapero yhdellä ainoalla hetkellä. Se on asteittainen siirtymä, joka perustuu lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Tarkkaile lapsen kieltä, motorisia taitoja, sosioemotionaalista kehitystä, itsenäisyyttä ja leikkiä. Kun näet edistystä näillä alueilla, tiedät, että lapsesi on jättämässä taaperovuosien vauhdin ja tutkimusretket taakseen ja siirtymässä kohti uusia seikkailuja varhaislapsuudessa. Muista nauttia tästä ainutlaatuisesta ajasta lapsesi elämässä!