Mitä lääkkeitä tulee välttää ikääntyneillä?

Lääkkeet ja ikääntyminen: Turvallinen lääkitys ikääntyville – mitä tulisi välttää ja miksi?

Ikääntyminen tuo mukanaan monia fysiologisia muutoksia, jotka vaikuttavat siihen, miten elimistö käsittelee lääkkeitä. Maksa- ja munuaisfunktioiden heikkeneminen, aineenvaihdunnan hidastuminen ja kehon koostumuksen muutokset voivat pidentää lääkkeiden vaikutusaikaa ja lisätä haittavaikutusten riskiä. Siksi ikääntyneiden lääkehoidossa on oltava erityisen huolellinen ja välttää tiettyjä lääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä ongelmia.

Miksi lääkityksen suunnittelu on tärkeää ikääntyville?

Monisairastavuus on yleistä ikääntyneillä, mikä johtaa usein useiden lääkkeiden samanaikaiseen käyttöön, eli polyfarmasiaan. Tämä lisää merkittävästi lääkkeiden yhteisvaikutusten ja haittavaikutusten riskiä. Lisäksi ikääntyminen itsessään voi muuttaa lääkkeiden tehoa ja turvallisuutta. Tästä syystä lääkityksen kokonaisvaltainen arviointi ja yksilöllinen räätälöinti ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Lääkkeet, joita tulisi välttää tai käyttää varoen ikääntyneillä:

Vaikka jokainen lääkitys on yksilöllinen, on olemassa tiettyjä lääkeryhmiä, joiden käyttöä ikääntyneillä tulisi harkita erityisen tarkasti tai jopa välttää kokonaan:

• Bentsodiatsepiinit: Näitä lääkkeitä käytetään yleisesti ahdistuksen, unettomuuden ja lihasjännityksen hoitoon. Ikääntyneillä bentsodiatsepiinit voivat kuitenkin aiheuttaa:

  • Lisääntynyttä kaatumisriskiä: Heikentävät lihaskoordinaatiota ja aiheuttavat huimausta.
  • Kognitiivisia ongelmia: Heikentävät muistia, keskittymiskykyä ja yleistä henkistä suorituskykyä.
  • Riippuvuutta ja vieroitusoireita: Pitkäaikainen käyttö voi johtaa riippuvuuteen ja vaikeuttaa lääkkeen lopettamista.
  • Päiväaikaista väsymystä: Heikentää toimintakykyä ja lisää onnettomuusriskiä.

  Vaihtoehtona bentsodiatsepiineille tulisi harkita lääkkeettömiä hoitoja, kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa, rentoutumisharjoituksia ja hyvää unihygieniaa.

• Antikolinergiset lääkkeet: Tähän ryhmään kuuluu monia eri lääkkeitä, joita käytetään esimerkiksi virtsankarkailuun, masennukseen, allergioihin ja vatsavaivoihin. Antikolinergiset lääkkeet estävät asetyylikoliini-nimisen välittäjäaineen toimintaa, mikä voi aiheuttaa:

  • Kognitiivisia ongelmia: Heikentävät muistia, ajattelukykyä ja aiheuttavat sekavuutta.
  • Ummetusta: Hidastavat suoliston toimintaa.
  • Virtsaamisvaikeuksia: Vaikeuttavat virtsarakon tyhjentämistä.
  • Näön hämärtymistä: Vaikeuttavat näkemistä.
  • Suun kuivumista: Lisäävät hampaiden reikiintymisen riskiä.

  On tärkeää tunnistaa kaikki antikolinergista vaikutusta omaavat lääkkeet ja arvioida niiden tarve huolellisesti. Mahdollisuuksien mukaan tulisi valita lääkkeitä, joilla on mahdollisimman vähän antikolinergisia vaikutuksia.

• Ensimmäisen polven antihistamiinit: Nämä antihistamiinit, kuten difenhydramiini (esim. yöhön tarkoitettu “uniapulainen”), ovat voimakkaita antikolinergisia lääkkeitä ja voivat aiheuttaa samankaltaisia haittavaikutuksia kuin yllä mainitut antikolinergiset lääkkeet. Uudemmat antihistamiinit ovat yleensä parempi vaihtoehto.

• Tietyt kipulääkkeet (erityisesti opiaatit ja NSAID-lääkkeet): Opiaatit voivat aiheuttaa ummetusta, sekavuutta ja hengityslamaa, kun taas NSAID-lääkkeet (ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet) voivat lisätä maha-suolikanavan verenvuodon, sydän- ja verisuonitapahtumien sekä munuaisten vajaatoiminnan riskiä.

• Lääkkeiden päällekkäisyys ja tarpeeton lääkitys: On tärkeää, että lääkitystä tarkastellaan kokonaisuutena ja varmistetaan, ettei potilas saa samanaikaisesti useita lääkkeitä, joilla on sama vaikutus tai jotka voivat yhteisvaikuttaa haitallisesti. Lääkityksen purkaminen (depreskriptio) on prosessi, jossa tarpeettomat tai haitalliset lääkkeet poistetaan asteittain potilaan lääkityksestä.

Yksilöllinen hoito ja lääkärin rooli:

Lääkityksen suunnittelussa ja toteutuksessa on aina otettava huomioon yksilölliset tekijät, kuten potilaan yleinen terveydentila, muut sairaudet, muut lääkitykset, allergiat ja mahdolliset kognitiiviset ongelmat. Lääkärin rooli on keskeinen lääkityksen arvioinnissa, räätälöinnissä ja seurannassa. Potilaan ja omaisten aktiivinen osallistuminen hoitopäätöksiin on tärkeää, jotta lääkitys olisi mahdollisimman turvallista ja tehokasta.

Johtopäätös:

Ikääntyneiden lääkehoidossa on oltava erityisen huolellinen. Tietyt lääkkeet, kuten bentsodiatsepiinit ja antikolinergiset lääkkeet, voivat aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia ja heikentää elämänlaatua. Kokonaisvaltainen lääkityksen arviointi, yksilöllinen räätälöinti ja lääkärin ja potilaan välinen avoin kommunikaatio ovat avainasemassa turvallisen ja tehokkaan lääkehoidon varmistamiseksi ikääntyville. Muista, että paras lääkitys on usein se, jota ei tarvita!