Miten hepatiitti B todetaan?

Hepatiitti B:n todentaminen – verikokeiden rooli

Hepatiitti B on viruksen aiheuttama maksatulehdus, jolla voi olla eri vaiheita akuutista krooniseen. Tarkan diagnoosin tekemiseksi on tärkeää ymmärtää, miten hepatiitti B todetaan. Onneksi useimmissa tapauksissa diagnoosi perustuu suhteellisen yksinkertaisiin ja helposti saatavilla oleviin verikokeisiin.

Diagnostiikka perustuu pääasiassa verikokeisiin, jotka mittaavat erilaisia viruksen aiheuttamia vasteita veressä. Näiden vasteiden avulla voidaan tunnistaa viruksen läsnäolo, sen aiheuttamat immuunivasteet ja se, onko infektio akuutti vai krooninen.

Avainkohdat verikokeissa:

• HBsAg (hepatiitti B pintaantigeeni): Tämä verikoe paljastaa viruksen läsnäolon veressä. Positiivinen tulos HBsAg:lla tarkoittaa, että henkilö on tarttuva ja voi levittää virusta. On tärkeää huomata, että HBsAg:n positiivinen tulos ei yksinään kerro infektion vaihetta (akuutti tai krooninen).

• Anti-HBs (hepatiitti B pinta-vasta-aine): Tämä vasta-aine kehittyy immuunijärjestelmän reaktiona virukseen. Positiivinen anti-HBs-tulos viittaa siihen, että henkilö on saanut infektion ja on immuuni tulevaa tartuntaa vastaan. Se voi olla merkkinä siitä, että akuutti infektio on jo ohi.

• Anti-HBc (hepatiitti B ydinvasta-aine): Tämä vasta-aine kehittyy infektion aikana ja voi jäädä verenkiertoon pitkäksi aikaa. Positiivinen anti-HBc-tulos voi viitata joko akuuttiin tai krooniseen infektioon. Yhdistettynä muihin vasteisiin tämä tulos auttaa määrittelemään infektion vaiheen.

Akuutin ja kroonisen infektion erottaminen:

Akuutti infektio hoidetaan usein ilman erityisiä lääkkeitä, kun taas kroonisessa infektiossa lääkitys on usein tarpeen. Erityisen tärkeää on erottaa nämä kaksi vaihetta, jotta hoito voidaan kohdentaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin HBsAg:n positiivinen tulos kuuden ja 12 kuukauden välillä sairastumisesta on selvä indikaattori kroonisesta infektiosta. Jos HBsAg pysyy positiivisena tätä pidempään, se vahvistaa kroonisen kantajuuden.

Muut tekijät ja diagnoosi:

Verikokeiden lisäksi hepatiitti B:n diagnostiikassa käytetään usein kliinistä arviointia ja mahdollisen altistumisen historiaa. Oireet, kuten väsymys, pahoinvointi ja maksan laajentuminen, voivat auttaa lääkäriä määrittelemään infektion mahdollisuuden.

Tärkeää on muistaa, että verikokeiden tuloksia tulkitsee aina terveydenhuollon ammattilainen. Yksittäinen verikoe ei riitä diagnoosiin. Lääkäri ottaa huomioon kaikki relevantti tiedot ja tekee lopullisen diagnoosin. Tämän vuoksi on tärkeää hakeutua lääkärin vastaanotolle, jos epäilee hepatiitti B:n infektiota.