Miten ruoka-allergiat testataan?

0 näyttökertaa

Ruoka-allergian toteaminen tapahtuu lääkärin suorittamilla altistuskokeilla. Testien apuna voidaan käyttää myös laboratoriokokeita. Ennen testejä ruoka-aineita ei tarvitse varmuuden vuoksi välttää.

Palaute 0 tykkäykset

Ruoka-allergioiden testaaminen

Ruoka-allergia ilmenee, kun keho reagoi normaalia voimakkaammin tiettyihin ruoka-aineisiin. Oireet voivat olla lieviä, kuten ihottumaa tai vatsakipua, tai vakavia, kuten anafylaksia. Ruoka-allergian selvittämiseksi on tärkeää tehdä testit, joilla varmistetaan allergian olemassaolo.

Testausmenetelmät

Ruoka-allergiat testataan yleensä kahdella päämenetelmällä:

1. Altistuskokeet

Altistuskokeissa potilaalle annetaan pieniä määriä epäiltyä allergeenia joko suun kautta tai ihon alle. Jos potilas reagoi allergeeniin, se osoittaa allergian olemassaolon.

Suun kautta tapahtuva altistuskoe:

  • Potilaalle annetaan pieniä määriä epäiltyä allergeenia suun kautta.
  • Reaktiota seurataan 20-30 minuutin ajan.

Ihonalainen altistuskoe:

  • Epäilty allergeeni injektoidaan potilaan ihon alle.
  • Reaktiota seurataan 15-20 minuutin ajan.

2. Laboratoriokokeet

Laboratoriokokeet voivat myös auttaa ruoka-allergioiden diagnosoinnissa. Näissä testeissä analysoidaan verinäytteestä spesifisiä immunoglobuliini E (IgE) -vasta-aineita, jotka voivat osoittaa allergian olemassaolon.

Testausprosessi

Ennen testausmenetelmiä ruoka-aineita ei tarvitse välttää varmuuden vuoksi. Lääkäri tekee tarkan anamneesin ja fyysisen tutkimuksen selvittääkseen oireet ja allergian mahdolliset laukaisevat tekijät.

Lääkäri valitsee sopivimman testausmenetelmän potilaan oireiden ja allergiahistorian perusteella. Testien tulokset auttavat lääkäriä määrittämään, onko potilaalla ruoka-allergia ja mitkä ruoka-aineet allergiaa aiheuttavat.

Johtopäätös

Ruoka-allergioiden testaaminen on tärkeä osa niiden diagnosointia ja hoidon suunnittelua. Altistuskokeet ja laboratoriokokeet ovat luotettavia menetelmiä allergioiden selvittämiseksi. Testien perusteella lääkäri voi suositella vältettäviä ruoka-aineita ja tarvittaessa määrätä asianmukaista hoitoa.