Mikä verikoe näyttää rasvamaksan?

Rasvamaksan paljastuminen verikokeissa: Ei yksinään diagnoosi, mutta tärkeä palanen palapeliä

Rasvamaksa, eli steatosi, on tila, jossa maksan soluihin kertyy liikaa rasvaa. Se voi olla oireeton ja kehittyä vuosienkin ajan huomaamatta, joten verikokeet ovat usein ensiaskel sen havaitsemisessa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että verikokeet yksinään eivät riitä rasvamaksan varmaan diagnosointiin. Ne antavat vain viitteitä mahdollisesta ongelmasta ja ohjaavat kohti lisätutkimuksia.

Mitkä sitten ovat ne verikoemittarit, jotka voivat viitata rasvamaksaan? Useimmiten rasvamaksa näkyy lievästi kohonneina maksaentsyymiarvoina. Tärkeimpiä näistä ovat:

• ALAT (alaniniaminotransferaasi): Tämä entsyymi on pääasiassa maksan soluissa, ja sen kohonnut arvo voi viitata maksan vaurioon.
• ASAT (aspartaattiaminotransferaasi): Tämä entsyymi löytyy sekä maksasta että sydämestä, joten sen kohonnut arvo ei ole yhtä spesifinen maksan rasvoittumiselle.
• GT (gamma-glutamyylitransferaasi): Tämä entsyymi liittyy erityisesti sappitiehyiden toimintaan, ja sen kohonnut arvo voi viitata sekä maksan rasvoittumiseen että sappiteiden sairauksiin.

Rasvamaksassa nämä entsyymiarvot ovat yleensä lievästi kohonneet, usein korkeintaan kaksinkertaiset verrattuna laboratorion viitearvoihin. Merkittävämpi, useiden kertojen viitearvojen ylittävä kohonnut arvo viittaa todennäköisesti muuhun, vakavampaan maksasairauteen ja edellyttää aina lisätutkimuksia.

Merkittävä seikka on, että monet muut maksakokeet, kuten bilirubiini ja alkalinen fosfataasi, pysyvät usein normaaleina rasvamaksassa. Tämä auttaa erottamaan rasvamaksan muista maksasairauksista.

Miksi verikokeet eivät riitä diagnoosiin?

Koska lievästi kohonneita maksaentsyymiarvoja voi olla myös monista muista syistä, pelkät verikokeet eivät riitä varmistamaan rasvamaksaa. Diagnoosin varmistamiseksi tarvitaan usein lisätutkimuksia, kuten:

• Ultraäänitutkimus: Tämä kuvantamistutkimus voi osoittaa maksan rasvoittumisen.
• Fibroskannaus (elastografia): Tämä menetelmä arvioi maksan sidekudoksen määrää ja voi auttaa arvioimaan maksan fibroosin aste.
• Maksabiopsia: Tämä on invasiivinen menetelmä, jossa otetaan pieni kudosnäyte maksasta tutkimusta varten. Sitä käytetään harvemmin, pääasiassa silloin, kun muut menetelmät eivät ole riittäviä diagnostiikkaan tai sairauden vaikeusasteen tarkkaan määrittelyyn.

Yhteenvetona voidaan todeta, että lievästi kohonneet ALAT-, ASAT- ja GT-arvot verikokeissa voivat viitata rasvamaksaan, mutta eivät ole sen itsenäinen diagnoosi. Jos sinulla on epäily rasvamaksasta, on tärkeää keskustella lääkärin kanssa ja suorittaa tarvittavat lisätutkimukset, jotta saadaan varma diagnoosi ja aloitettu sopiva hoito.