Mitä kieliä Italiassa puhutaan eniten?

Italian kielimaisema: Italiaa paljon, mutta myös monia muita

Italia, kaunis maa historiallisilla kaupungeillaan ja upeilla maisemillaan, kätkee sisäänsä kielillisen monimuotoisuuden, joka ulottuu paljon pidemmälle kuin pelkkä virallinen kieli, italia. Vaikka italia onkin ylivoimaisesti yleisin ja virallinen kieli, maan kielikuva on huomattavasti monipuolisempi ja kiehtovammin sävytetty paikallisilla murteilla ja alueellisilla kielillä.

Italiaksi (italiaksi italiano) puhuu valtaosa Italian noin 60 miljoonasta asukkaasta. Se on maan virallinen kieli ja hallinnon, median ja koulutuksen kieli. Romaaniseen kiehekuntaan kuuluva italia on levinnyt laajalti maailmanlaajuisesti ja sen puhujien määrä on merkittävä, noin 67 miljoonaa äidinkielenään puhujaa.

Italian kielikuva ei kuitenkaan ole yhtenäinen. Pitkän historiansa ja alueellisen monimuotoisuutensa vuoksi Italiassa on säilynyt monia alueellisia kieliä ja murteita, jotka eroavat toisistaan merkittävästi niin ääntämyksen kuin sanastonkin suhteen. Nämä kielet, joita usein kutsutaan dialetti-murteiksi, ovat usein läheisessä yhteydessä italian kieleen, mutta niillä on omat ainutlaatuiset ominaisuutensa ja pitkä historiallinen taustansa. Esimerkkejä näistä kielistä ovat:

• Sardi: Saarella puhuttava kieli, jolla on omat juuret ja joka eroaa huomattavasti muista Italian kielistä. Sitä pidetään usein itsenäisenä kielenä ja se on saanut EU:lta myös virallisen tunnustuksen.
• Sisilia: Sisiliassa puhuttava kieli, joka on saanut vaikutteita niin arabiasta kuin kreikastakin.
• Neapolitaani: Etelä-Italiassa, Napolin ympäristössä puhuttava kieli.
• Venetian: Pohjois-Italiassa, Venetsian alueella ja sen ympäristössä puhuttava kieli.
• Piedmontese: Piemonten alueen kieli.
• Friuli: Friulin alueella puhuttava kieli.

Näiden lisäksi Italiassa on useita muita pienempiä alueellisia kieliä ja murteita, joilla puhujien määrä vaihtelee. Monissa tapauksissa alueelliset kielet ja murteet ovat eläneet rinnakkain italian kielen kanssa, ja niiden käyttö on usein rajoittuneet tiettyihin yhteisöihin ja perhepiireihin. Kuitenkin useiden alueellisten kielten asema on ollut viime aikoina nousussa, kun niille pyritään antamaan enemmän tunnustusta ja näkyvyyttä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka italia onkin Italian virallinen ja ylivoimaisesti yleisin kieli, maan kielikuva on merkittävästi rikkaampi ja monipuolisempi. Alueelliset kielet ja murteet ovat olennainen osa Italian kulttuurista identiteettiä ja ne tarjoavat arvokasta tietoa maan pitkästä ja monimuotoisemmasta historiasta. Näiden kielten tulevaisuus ja asema onkin tärkeä osa Italian kulttuuripolitiikkaa.