Onko Kiina kieli?

Kiina – kieli vai kieliperhe? Monimutkainen kielimaailma

Kysymys “Onko Kiina kieli?” on harhaanjohtava ja vaatii selvennystä. Yksinkertaisesti sanottuna vastaus on: ei, Kiina ei ole yksi kieli, vaan kieliperhe. Ajatella Kiinaa yhtenä kielenä on yhtä virheellistä kuin ajatella indoeurooppalaisia kieliä – kuten suomea, englantia ja espanjaa – yhtenä kielenä.

Kiinan kieliperheeseen kuuluu satoja murteita, joita voidaan ryhmitellä eri kieliksi. Näiden murteiden väliset eroavaisuudet voivat olla jopa niin suuria, että eri murteiden puhujat eivät välttämättä ymmärrä toisiaan ilman erillistä opiskelua. Tämä tekee Kiinan kielikuvasta huomattavan monimutkaisen ja kiehtovan.

Yksi merkittävimmistä Kiinan kieliperheen kielistä on mandariinikiina (官话, guānhuà). Se on eniten puhuttu kiinan kieli, ja sitä puhuu noin 70 % Kiinan väestöstä. Mandariinikiina ei ole kuitenkaan yhtenäinen kieli, vaan itsekin koostuu useista murteista, joista Pekingin murre (北京话, běijīng huà) on toiminut pohjana viralliselle kiinan kielelle, putonghualle (普通话, pǔtōnghuà). Putonghua on siis standardoitu mandariinin muoto, jota käytetään virallisissa yhteyksissä, koulutuksessa ja medioissa Kiinassa ja monissa muissa maissa, joissa kiinaa puhutaan.

Vaikka putonghua on laajalle levinnyt ja toimii lingua francana Kiinassa, monet muut kiinan kielet ovat yhtä tärkeitä omilla alueillaan. Esimerkkeinä voidaan mainita kantoni (廣東話, guǎngdōng huà), joka on yleinen Hong Kongissa ja Kantonissa, sekä min (閩, mǐn), joka on puhuttu Etelä-Kiinassa. Näitä kieliä ei voida pitää pelkästään mandariinin murteina, vaan ne ovat omaa kieliperhettä edustavia kieliä.

Yksinkertaistaen: Kiina on kieliperhe, jonka sisällä mandariinikiina on suurin ja putonghua sen standardoitu muoto. Mutta todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi, täynnä kielillisiä monimuotoisuutta ja paikallisia murteita, joilla jokaisella on oma ainutlaatuinen historia ja merkitys. Tämä kielillinen monimuotoisuus heijastaa Kiinan rikasta ja monipuolista kulttuuriperintöä.