Mitä työterveyslääkäri saa kertoa työnantajalle?

Työterveyslääkärin ja työnantajan välinen tiedonjako: Tasapainoilua avoimuuden ja yksityisyyden välillä

Työterveyshuolto on lakisääteinen osa suomalaista työelämää, jonka tavoitteena on edistää ja ylläpitää työntekijöiden terveyttä ja työkykyä. Keskeinen rooli tässä kokonaisuudessa on työterveyslääkärillä, jonka tehtäviin kuuluu niin yksittäisten työntekijöiden terveystarkastukset kuin koko työpaikan terveyden ja turvallisuuden edistäminen. Usein kysymys kuitenkin herää: mitä työterveyslääkäri saa kertoa työnantajalle? Vastaus ei ole yksiselitteinen, vaan se vaatii tasapainoilua avoimuuden ja työntekijän yksityisyydensuojan välillä.

Työterveyslääkärin ja työnantajan välinen tiedonjako on pohjimmiltaan kaksisuuntainen prosessi. Työnantaja tarvitsee tietoa työpaikan terveysriskeistä ja niiden ehkäisystä voidakseen luoda terveellisen ja turvallisen työympäristön. Työterveyslääkäri puolestaan tarvitsee tietoa työpaikan olosuhteista ja työtehtävistä voidakseen arvioida terveysriskejä ja antaa asianmukaisia suosituksia.

Mitä työterveyslääkäri saa kertoa työnantajalle?

Työterveyslääkäri saa antaa työnantajalle yleisluonteista tietoa, joka liittyy:

• Työpaikan terveysriskeihin ja niiden ehkäisyyn: Tämä sisältää tiedot mahdollisista vaaroista, kuten melusta, kemikaaleista, ergonomisista haasteista tai psykososiaalisesta kuormituksesta. Työterveyslääkäri voi esimerkiksi kertoa, että tietyllä osastolla ilmenee paljon selkäkipuja ja ehdottaa ergonomiakartoituksen tekemistä.
• Yleisiin havaintoihin työolosuhteista ja niiden vaikutuksista työntekijöiden terveyteen: Tähän voi kuulua esimerkiksi havaintoja työilmapiiristä, työn kuormittavuudesta tai työtapojen terveysvaikutuksista. Lääkäri voi mainita, että työntekijät kokevat yleisesti stressiä tiukkojen aikataulujen vuoksi.
• Toimenpiteistä, joilla työkykyä voidaan edistää ja ylläpitää: Työterveyslääkäri voi suositella esimerkiksi liikuntatempauksia, tyhy-päiviä tai koulutuksia, jotka edistävät työntekijöiden hyvinvointia.
• Tilastoja ja trendejä: Työterveyslääkäri voi raportoida yleisistä terveysongelmista työpaikalla, kunhan yksittäisten työntekijöiden tunnistaminen ei ole mahdollista. Esimerkiksi, “sairauspoissaolot ovat kasvaneet viimeisen vuoden aikana.”

Mitä työterveyslääkäri ei saa kertoa työnantajalle?

Tärkein periaate on, että työterveyslääkäri ei saa paljastaa työnantajalle yksittäisten työntekijöiden terveystietoja ilman heidän nimenomaista suostumustaan. Tämä sisältää:

• Diagnoosit ja sairaushistoria: Työnantaja ei saa tietää, mitä sairauksia työntekijällä on tai on ollut.
• Lääkitystiedot: Työnantaja ei saa tietää, mitä lääkkeitä työntekijä käyttää.
• Terveystarkastusten tulokset: Työnantaja ei saa tietää, miten työntekijä on pärjännyt terveystarkastuksessa, ellei työntekijä itse anna siihen lupaa.
• Syitä sairauspoissaoloihin: Työnantaja saa tietää vain poissaolon, ei syytä sen takana (ellei työntekijä itse halua kertoa).

Yksityisyyden suoja on ensisijainen

Työntekijän yksityisyydensuoja on ensisijainen. Työterveyslääkärillä on vaitiolovelvollisuus, ja hän saa luovuttaa tietoja työnantajalle vain, jos työntekijä on antanut siihen kirjallisen suostumuksensa. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa lain tai viranomaismääräyksen perusteella on velvollisuus ilmoittaa tietoja.

Suostumus ja sen laajuus

On tärkeää ymmärtää, että työntekijän antama suostumus voi olla rajoitettu. Hän voi esimerkiksi antaa suostumuksen siihen, että lääkäri kertoo työnantajalle vain tietyistä asioista tai tiettyyn tarkoitukseen. Työnantajan on noudatettava suostumuksen rajoituksia.

Johtopäätökset

Työterveyslääkärin ja työnantajan välinen tiedonjako on keskeinen osa toimivaa työterveyshuoltoa. Avoimuus on tärkeää, jotta työnantaja voi puuttua työpaikan terveysriskeihin ja edistää työntekijöiden hyvinvointia. Samalla on kuitenkin varmistettava, että työntekijöiden yksityisyydensuoja säilyy. Tasapainoilu näiden kahden välillä edellyttää avointa keskustelua, selkeitä pelisääntöjä ja molemminpuolista luottamusta. Hyvin toteutettu tiedonjako luo pohjan terveelliselle ja turvalliselle työympäristölle, jossa työntekijät voivat hyvin ja työnantaja voi varmistaa tuottavuuden ja sitoutuneen henkilöstön.